Luonnonvaraiset eläimet

Me ihmiset olemme osa luontoa. Emme asuta suurenmoista maailmaamme yksin, vaan jaamme sen lukemattomien kasvi- ja eläinlajien kanssa. Olemme lajina kuitenkin muokanneet maapalloa poikkeuksellisella voimalla. Toisinaan tämän muokkaamisen seuraukset ovat olleet muun luonnon kannalta haitallisia, jopa kohtalokkaita. Suomen luonnostakin löytyy paljon esimerkkejä ihmisen toiminnan seurauksista. Esimerkiksi tehometsätalous ja vanhojen metsien hävittäminen ovat ajaneet kolopesijät, kuten tikat, pöllöt ja tiaiset, ahtaalle. Liikenteen vilkastuminen vaatii lukemattomia eläinuhreja joka vuosi. Erityisesti siileille autot ovat yhtä suurimmista uhkista.

Me ihmiset voisimme siis ottaa ympäröivän luonnon eläimineen monin tavoin nykyistä paremmin huomioon toiminnassamme. Eläinten huomioiminen alkaa niiden elämän kunnioittamisesta. Sitä ovat eläinten elinympäristöjen suojelu ja säilyttäminen roskattomana sekä se, että eläimiä ei tarpeettomasti häiritä. Luonnon kiertokulkuun ja eläinten elämään ei pidä puuttua ilman painavaa syytä.

 


 

Loukkaantuneen luonnoneläimen auttaminen

Laki määrää, että loukkaantunutta eläintä on autettava. Avun tarpeessa olevan eläimen heitteillejättö on rikos. Kuolleelta näyttävä eläin voi olla halvautunut tai liikuntakyvyttömäksi ruhjoutunut. Jos et auta sitä, se voi joutua odottamaan kuolemaa jopa useita päiviä.

Älä koske eläimiin paljain käsin. Älä ota hoitoon mitään luonnoneläintä, ellet ole aivan varma, että se on todella avuntarpeessa. Hylätyltä vaikuttava eläin ei yleensä ole hädässä, vaan muuten vain kesy tai väsynyt. Oma emo on poikasten paras hoitaja, mutta ihmisen hoivissa monet poikaset menehtyvät. Hoidettu poikanen voi myös oppia liian luottavaiseksi ja joutua vapauduttuaan pedon tai metsästäjän helpoksi saaliiksi.

Varo vahingoittamasta itseäsi! Eläin voi purra ja niillä voi olla uskomattoman terävät kynnet. Pese aina lopuksi kätesi: käsittelemäsi eläin voi levittää tauteja.

Ihmisen apua tarvitsevat ainakin:

  • Maahan pudonneet terva-, haara- ja räystäspääskyt
  • Auton yliajaman linnun tai nisäkkään emoa seuranneet poikaset
  • Harakan, variksen tai kissan vahingoittamat linnut ja nisäkkäät
  • Pihalla kyyhöttävät heikkokuntoiset siilin- ja oravanpoikaset
  • Tiaisten pesästä maahan pudonneet pienet poikaset
  • Talven tullen liian pieniin suliin jääneet vesilinnut, etenkin kuikat, uikut ja joutsenet

 

Neuvoja antaa: Korkeasaaren Villieläinsairaala / Helsinki / p. 040 334 2954
 

JäniksetLinnutOravatSiilitSuuret eläimet

Ruohikossa yksin kyyhöttävä jäniksenpoikanen ei tarvitse minkäänlaista apua, vaan se on jätettävä rauhaan. Jänikset jättävät poikaset yksin lähes koko vuorokaudeksi, ja käyvät imettämässä niitä yöllä 1-2 minuutin ajan.

Älä koske poikaseen, sillä poikasen ainoa puolustuskeino saalistajia kohtaan on hajuttomuus! Jos poikanen on joutunut vahingossa vaaralliseen paikkaan, voit nostaa poikasen varovasti piiloon pensaikkoon lapiolla tai heinätupsuja apuna käyttäen. Vierotettu poikanen on hyvin pienikokoinen, muttei silti tarvitse ihmisen apua. Poikanen saattaa tarvita apuasi, jos sen emo on kuollut tai lähellä on kuolleita tai loukkaantuneita sisaruksia. Poikanen tarvitsee myös apua, jos se on märkä ja / tai kylmissään.

Vammautuneen, aikuisen jäniksen hoitaminen on mahdotonta: jänis pelkää kuollakseen kaikkea käsittelyä ja vankeutta. Loukkaantuneesta aikuisesta jäniksestä voi ilmoittaa poliisille tai metsästysseuralle tai sen voi toimittaa eläinlääkärin nukutettavaksi. Pääsääntöisesti ainoa järkevä apu on jäniksen päästäminen kärsimyksistään inhimillisellä tavalla.

Birdlife Suomi, p. 010 406 6200 (arkisin klo 10–15)
Markku Alanko, Valkeakoski, p. 040 584 7265 / luonnonvaraisten lintujen hoitoneuvonta

Useimmiten pesästään pudonneella keskenkasvuisella linnulla ei ole hätää, sillä emo ruokkii myös maahan pudonnutta poikasta. Jos poikanen on joutunut vaaralliseen paikkaan tai kyseessä on pieni, höyhenetön poikanen, se tulee viipymättä nostaa takaisin pesään tai siirtää turvallisemmalle alueelle. Emo löytää poikasen lähimaastosta.

Vain jos poikanen on loukkaantunut, värjöttelevä tai tuntuu kylmältä koskettaessa, se tarvitsee ihmisen apua. Ennen kuin otat poikasta talteen, ota yhteyttä asiantuntijaan. Hän osaa arvioida linnun voinnin ja mahdollisen avuntarpeen. Poikkeuksena ovat tervapääskyt, jotka täytyy aina maasta löydettäessä toimittaa hoitoon.

Aikuiset loukkaantuneet pikkulinnut voidaan joissain tapauksissa parantaa, mikäli linnun vammat eivät ole suuret. Toipumisen kannalta on erittäin tärkeää, että eläin toimitetaan hoitoon välittömästi. Esimerkiksi murtumakohta alkaa luutua heti onnettomuuden jälkeen, ja “itsestään” paranevat luut luutuvat useimmiten täysin väärään asentoon. Väärään asentoon luutunutta vanhaa murtumakohtaa ei voida enää korjata.

Varmista, että poikanen on orpo. Jos poikanen on kylmä ja märkä, loukkaantunut tai on yö, poikanen on todennäköisesti orpo ja tarvitsee apua. Emo saattaa olla lähettyvillä ruuanhakumatkalla. Jos poikanen ei ole heikko eikä loukkaantunut, voit tarkkailla, tuleeko emo hakemaan sen hämärän ja hiljaisuuden tultua.

Ensiavuksi poikaselle voi antaa vettä joko pipetillä tipoittain tai matalalta lautaselta riippuen poikasen kehitysvaiheesta. Poikaselle voi myös yrittää tarjota pieniä paloja laktoosittomassa maidossa pehmitettyä vaaleaa leipää. Pikkupoikanen tarvitsee ehdottomasti pesän, esimerkiksi villapipon, jonka lämmössä se nukkuu suurimman osan päivästä.

Aikuiset loukkaantuneet oravat ovat yleensä jääneet joko auton alle tai esim. kissan saaliiksi. Aikuisen, pahoin vammautuneen oravan hoitaminen on mahdotonta. Eläin tulee toimittaa eläinlääkärille, joka pystyy arvioimaan, voidaanko eläin ensiavun jälkeen vapauttaa vai onko eläimen lopettaminen armeliainta.

Siiliemo vieroittaa poikasensa, kun ne ovat noin nyrkin kokoisia. Poikanen voi näyttää pieneltä ja orvolta, mutta tulee jo hyvin toimeen yksin.

Terveen siilin tunnistaa siitä, että se etsii itse touhukkaana ruokaa ja osaa välttää vaaroja, kuten lähestyvää ihmistä. Anna sen jatkaa rauhassa matkaansa. Todella pienet poikaset saattavat tarvita ihmisen apua. Orvoksi jäänyt siilinpoikanen ei välttämättä pysty eikä osaa itse etsiä ruokaa, eikä edes pelätä vaaroja. Myös talvella pesästä liikkeelle lähteneet siilit tarvitsevat ihmisen apua.

Siileille voi tarjota vettä tai laktoosittomia maitotuotteita matalalta lautaselta. Isommille siilinpoikasille voi tarjota puuromaiseksi, pehmeäksi mössöksi haarukalla hienonnettu kissanruoka. Imeväisikäinen siili tarvitsee ruokintaa ruiskulla tai pipetillä, ja tällöin on kysyttävä neuvoja asiantuntijoilta.

Siileillä on käytännössä aina sisä- ja ulkoloisia. Suuri osa siileistä kantaa salmonella -bakteeria. Ne voivat levittää sitä sairastumatta itse.

Siili on parasta hoitaa asiantuntevassa luonnonvaraisten eläinten hoitopaikassa. Käytäthän käsineitä käsitellessäsi siiliä!

Isoja eläimiä ei voi hoitaa itse. Ilmoita loukkaantuneesta tai kuolleesta hirvieläimestä, villisiasta tai karhusta poliisille.

Älä tee muuta! Etenkin vahingoittunut suurpeto tai villisika on hyvin vaarallinen!